np. Apulanta - PVC-unelmia

 photo kissajakukkia-025_zps49657bcb.png photo kissajakukkia-027_zps0402a77c.png photo kissajakukkia-010_zps1e30eb78.png photo kissajakukkia-023_zpsd8b9316a.png

On joskus vaikee ymmartää 
Ja tietää aivan tarkalleen 
Että mitä sitten tehdään  
Kun sateet jatkuu huomiseen  
Mä en kai koskaan uskonut  
Vaikka mulle kerrottiin  
Että hävitäkin täytyy  
Koska kaikki pelit rullaa niin

Apulanta - PVC-unelmia

Etsin eBaysta kasan vintagekukkahameita ihan vain koska kukat. Ja nyt toivon, että minulla olisi vielä varaa niihin. Tästä on tulossa niin kallis kuukausi. Pitäisi maksaa yksi parinsadan euron tilavuokra ja Jyväskylään pitäisi matkustaa ja siellä tulee kuitenkin syötyä ja juotua. Ja sitten tuntuisi siltä, että olisi ihan pakko saada blenderi. Vanhan heitin roskiin, kun se alkoi vuotaa ja hajosi niin, että smoothien seasta sai poimia laitteen osia. Löysin vihdoinkin inhimillisen makuisen maitorahkan ja haluaisin kokeilla sitä smoothien pohjana. 

Kirpparilla myyminen voisi olla ihan kiva tapa saada vähän rahaa, mutta kun tässä kaupungissa ei ihan oikeasti ole kirpputoreja. On vain sellaisia pieniä, joista kukaan ei tiedä ja joissa tavara ei liiku ja sellainen, jossa pöytä maksaa neljäkymmentä euroa viikolta. Eihän sitä välttämättä saa edes myydyksi niin paljoa viikossa, jos huonosti käy. Äh ja äh. 

Rahahuolia lukuun ottamatta kaikki on vain ihanasti. Tein tänään henkilökohtaisen lenkkiennätyksenikin. Ja olen aivan ihastunut tuohon ruusupantaan, jonka oli vähän niin kuin heräteostoksena tilannut ja en voi olla miettimättä miltä tuo näyttäisi kesäjuhlissa, jollaisiin mua ei kyllä varmaan kauheesti kutsuta, mutta haaveillahan saa!

np. Husky Rescue - Onnellisuus

 photo kuviakaikesta-013_zps671fae7f.png photo kuviakaikesta-017_zps09255163.png photo kuviakaikesta-023_zps1a059c30.png photo kuviakaikesta-016_zps434aca79.png photo kuviakaikesta-021_zps0c0d0167.png 
 
Tuntuu ihan siltä, kuin olisin juossut tänään pää kolmantena jalkana kaikkialle. Koulupäivä sujahti ohi ihan huomaamatta, minkä jälkeen ryntäsin suoraan lenkille ja tein vatsat, selät, hauikset ja ojentajat. Vaikka olin ihan hajalla, sain liikunnasta jonkin endorfiinihuuruisin energiapiikin ja lähdin vielä etsimään kauppakeskushelvetistä yhtä koulukirjaa, mutta tuloksetta. Perc. Sen sijaan Suomalaisen kirjakaupan remonttialesta lähti pari muuta opusta mukaan, joista toinen oli Noora Shinglerin Marjoja ja maskaraa. Kyseistä kirjaa olin haikaillut ilmestymisestä asti, mutta täysihintaisena en kuitenkaan ollut raaskinut ostaa. Seurasin Nooran blogia, Kemikaalicocktailia vuosi-pari sitten lähes fanaattisesti, vieläkin tulee usein selailtua varsinkin ne kiinnostavimmat postaukset. 
 
Toinen kirja oli jo aiemmin ihastelemani Jo Waterhousen ja Clare Bridgen Wearable Vintage Fashion, joka on kuorrutettu melkoisen ihanilla kuvilla eri vuosikymmenten aarteista. Jos sattuisin omistamaan skannerin, olisi varmaan pakko skannata pari ihaninta mekkoa tännekin näytettäväksi. 
 
Sain tänään myös yllättävän kutsun viinilasilliselle yhdeltä tutulta, jonka kanssa olin joskus enemmänkin tekemissä, mutta sit meille tuli sellainen välirikon tapainen eikä ollakaan puhuttu aikoihin, mitä nyt treeneissä törmäilty. Vähän ahdistaa kyllä eikä tekisi mieli mennä, mutta tuleepahan ainakin vaihdettua kuulumiset. Ja sosiaalinen elämä kodin ulkopuolella voisi tehdä ihan hyvää. 

Tää päivä on tosiaan mennyt kuin siivillä, eikä huominen taida olla sen rauhallisempi. Aamutreenit, koulua ja iltatreenit vielä päälle. Pää meinaa räjähtää postausideoiden määrästä, pitäisi vain löytää aikaa ja resursseja toteuttaa niitä.

Keltaiset nilkkamittaiset kasarimartensit, hot vai not?

np. Tehosekoitin - Ote irtoaa (2009)

 photo tuuttuut-008_zpsf263ab6d.png photo tuuttuut-009_zps4fdded67.png photo tuuttuut-003_zps27471a06.png

En voisi paljoa tylsempää asua enää keksiä ja pönötyksenikin näyttää tavallistakin kummallisemmalta, mutta nyt piti tästäkin ottaa kuvat, ihan vain koska Pamela Mannin avaruussukkikset = . Pamela Mannin sukkahousut on taas yksi niitä hiljalleen karttuvia asioita, joita olen rakastanut teinigoottiernunolosteluvuosinani ja jotka voisin ja olen ottanutkin uudelleen omakseni. Varhaisteininä mulla oli Pamela Mannin leopardisukkiksia vähän joka värissä ja oikeastaan vähän kaipailenkin niitä. Ajatus kaatosateisista kesäfestareista ja riistohintaisesta omenasiideristä alkaa melkein houkutella, jos niistä voisi nauttia raivovihreissä leopardisukkiksissa. Tai sitten ei ihan kuitenkaan.

Mietin muuten, että voisin tehdä postauksen siitä, miten olen vuosien varrella pukeutunut. Jos kehtaan. Melko maukasta materiaalia on tallessa mm. yläasteajoilta. 

Mun piti tänä aamuna mennä Jäähallin kirppikselle, käydä ostamassa eräs tietty huulipuna, tehdä etätehtäviä ja mennä treeneihin. Hahah, mitään en tehnyt, mutta huomenna uusi yritys. Kirppis ainakin houkuttelee, vaikken Jäähallilta ole koskaan oikein mitään löytänytkään. Oi Valtteri, miksi jouduitkaan lopettamaan? Pääkaupunkiseudulla olisi kyllä nyt melkoinen kirpputorin mentävä aukko.

Mulla on huomiseksi mielessä myös yksi DIY-projekti, johon liittyy punainen spray-maali. Jos vaan päivänvaloa riittää, niin toteutan! Ellen sitten vaan fiilistele Tehareita. Viime päivinä on jotenkin iskenyt kaikki, mitä on tullut kuunneltua se viitisen vuotta sitten.

  

np. Eleanoora Rosenholm - Maailmanloppu

 photo oranssimekko-007_zps4bfe9ed3.png photo oranssimekko-008_zps6edc0653.png photo oranssimekko-012_zpsd99e59d5.png photo oranssimekko-002_zps114d052f.png photo oranssimekko-009_zpsa5d03400.png

En tiedä, voiko viikko mennä enää enempää hukkaan, mutta toisaalta olen ollut ihan onnellinen tästä rauhasta. Olen voinut lukea (missä on A Dance with Dragonsin suomennos, kysyn vaan), nukkua ja vain olla. Ihanan päämääräröntä haahuilua. En voi olla stressaamatta vähän tulevaa kesää ja kesätyöpaikan puutetta, mutta yritän ajatella varasuunnitelmana sitä, että säästäisin opintotuista sen mitä voin ja yritän vain kärvistellä.

Kesä tuntuu, oikeastaan onneksi, vielä aika kaukaiselta ajatukselta. Vaikka sehän on ihan kohta ja minun pitäisi syödä vähemmän pitsaa ja enemmän parsakaalia, että voisin pukeutua kesällä kaikkiin ihaniin kesävaatteisiin tai vaikka, hui, käydä uimassa. Jos nyt eläisin oikein säästeliäästi, voisin varautua kesään jollain ihanalla Esther Williamsin uima-asulla. Ja jos tekisin niin, ihan varmasti sataisi koko kesän. Ehkä pärjään noilla vanhoilla sen pari-kolme kertaa, kun ehkä kelit juuri ja juuri sallivat uimisen.

Pitäisi noille hiuksille ehkä pikku hiljaa tehdä jotain. En vain halua värjätä tuota tyvikasvua. Äh ja äh.

Ai niin! Jos joku tekee joskus pitsaa ja ei tiedä, että paras tomaattikastike syntyy itse tekemällä, niin tehkää itse! Parhaaseen tomaattikastikkeeseen tulee puoli tuubia tomaattipyrettä, loraus oliiviöljyä, muutama lehti tuoretta basilikaa pieneksi nypittynä, kaksi kynttä valkosipulia ja vajaa puoli palkoa tuoretta chiliä mahdollisimman pieneksi hienonnettuna. Sitten vähän sokeria ja loput mausteet maun mukaan, mä laitan oreganoa, cayennepippuria ja mustapippuria. Jos siitä haluaa juoksevampaa, voi laittaa ihan vähän vettä. Ei mulla muuta.

np. Alicia Keys - Girl on Fire

 photo nahkatakkipupu-009_zps5778cb3f.png photo nahkatakkipupu-010_zpsdbcca610.png photo nahkatakkipupu-005_zpse78f8c92.png

En tiedä, onko mulla mennyt viimeiseen vuoteen kertaakaan treenit niin hyvin, kuin mitä eilen meni. Olosuhteisiin nähden aika yllättävää! Olin suunnitellut tekeväni vielä treenien jälkeen vatsat ja selät ja kädet ja ja ja, mutta väsähdin kyllä siinä 45min automatkalla niin, ettei kyllä ollut toivoakaan. Adrenaliini loppui kesken! Kuitenkin tosi hyvä olo, on ollut mieli vähän maassa niiden vähän peballeen menneiden kisojen jälkeen.

Mä en vaan vieläkään ole saanut aikaiseksi käydä siellä salilla varmistamassa, että jäsenyyteni on voimassa ja että kulkukortti toimii, vaikka sali tosiaan sijaitsee ihan mun koulun vieressä. Ei sillä, että olisin viimeiseen kolmeen päivään jaksanut edes nousta sängystä ylös päästäkseni sinne asti. Syömiset on kuitenkin pysyneet ihan semihyvin lapasessa. Hyvää ruokaa kohtuudella, niin ei ala vituttaa.

Mä haluaisin Samuli Putron keikalle 9. helmikuuta, mutta yksin en jaksaisi mennä. Ainoa kaveri, jota voisi edes ajatuksen tasolla harkita pyytävänsä mukaan toteaisi kuten aika monena edellisenä kertana, kun olen jonnekin pyytänyt: Oon kyllä menossa sinne, mutta toisessa porukassa. Ennustan, ettei maksa vaivaa kysyä. Byhy.